diffident ['dɪfɪdənt] a (adv diffidently) ujo, arka, epävarma

 

 

Silloin tällöin tulee päiviä, jolloin tuntee olevansa NIIN mahtava tyyppi: rohkea, reipas ja iloinen. Noh, sitten tulee päiviä jotka ovat täynnä "neiti epävarmuus"-hetkiä. Kun tällainen päivä koittaa, tuntuu kaikki jotenkin vaikealta ja nololta ja neuroottisuus nostaa päätään. Esimerkkejä epävarmuuden tilanteista on vaikka millä mitalla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaupan kassa:

 

Etenkin jos ostan alkkomahoolijuotavaa sekä mässyä (sipsiä, karkkia, limsaa yms.) tiedossa olevaa dagen efter-päivää varten, alkaa päässäni kiertää ajatus: "Nonni, nyt noi tässä jonossa mun takana kattoo et mitä kaikkee mä ostan. Ne varmaan luulee et mä juon ja syön johonkin suruuni. Tai sit ne luulee et mulla on bulimia...pitäs ostaa vaan jotain terveellistä ja normaalia syötävää...ääh, miks mä ees mietin tällästä..ÄLÄ OUTI OO NIIN VTUN NEURO!!!

 

Bussipysäkki:

 

Olen menossa bussipysäkille. Näen, että bussi seisoo jo pysäkillä. "Nonni, pitäskö alkaa juoksemaan tohon bussiin vai ei?!??! Mitä jos se bussi lähtee kuitenkin kun mä oon juoksemassa siihen? Sitten ihmiset bussissa näkee et mä yritän ravata siihen enkä ehi ja sit ne aattelee et "hahhah, etpä ehtiny!" Jos mä vaan kävelen rauhallisesti ja jos ehin ni hyvä. Ja jos en ehdi,  ni esitän et "no en oo siihen bussiin ees tulossa..."

 

Talvitakki:

 

Talvitakkini on melko pitkä, melkein polviin asti yltävä. No, jos laitan lyhemmän mallisen hameen, ei hameen helmaa näe takin ollessa kiinni napitettuna. Tämän vuoksi tulee joskus epävarmuuskohtauksia. "Apua, muistinks mä  laittaa mitään hametta ollenkaan päälle?!?! Pakko tarkistaa!"

 

Kävely (???):

 

Jos jotain asiaa alkaa liiaksi miettiä, alkaa asia tuntua todella omituiselta ja vaikealta...tai menettää merkityksensä kokonaan. Esimerkiksi jos toistaa jotain sanaa todella kauan, se alkaa kuulostaa todella oudolta ja sanan merkitys menettää...no, merkityksensä. Minulle on käynyt joskus hieman samalla tavalla asioista ehkä luonnollisimman ja normaalimman kanssa. Nimittäin kävelyssä. Kun kävellessä alkaa tosissaan miettimään "Mitenköhän mä oikeesti muuten kävelen...millanen mun kävelytyyli on...yks kaks jalka eteen, oikea jalka, vasen jalka jne..." Tämä aiheuttaa helposti sen, että itse kävelystä tuleekin yhtäkkiä todella vaikeaa..."No apua, nyt tää ei ainakaan näytä enää normaalilta!!! "LOPETA OUTI!! VOI VTTU SUN KANSSA!!!"

 

"Oliks toi joku tuttu"

 

Tämä voi tapahtua missä tahansa: yliopistolla, bussissa, baarissa. Vilkaisen (esim. ohimennessäni) jotakuta, josta en ole heti varma onko se joku tuttu. Sitten seuraa jälleen kerran mahtava "Mitä nyt pitäs tehdä että oisin kiva (tai edes normaali)?"-pohdinta: "Näkiköhän se mut...tunnistikohan se mut? Mä en moikannu, nyt se pitää mua tylynä tyyppinä...pitäsköhän vilkasta uudelleen? Mut sit jos se ei ookkaa ketään tuttu, ni mitä jos se luulee et mä vilkuilen sitä "kiinnostuneena sillai"? Apua mitä mä teeeennn?!??!? VOI VTTU NYT TAAS!!! Katot vaan uudelleen onks selvä!?!?!?

 

Pyykkitupa:

 

Menen taloyhtiömme pyykkitupaan tarkoituksenani pestä pyykkiä (varaan jopa joskus ajan!). Ovesta sisälle tultuani huomaan, että edelisen pyykkääjän pyykit ovat yhä koneessa. Odotan muutaman minuutin. Kukaan ei tule hakemaan pyykkejään pois. "Hitto, oon varannut ajan kuudesta seittemään ja kello on jo kohta vartin yli, joku on unohtanu noi pyykinsä". Noh, sitten alkaa taas pohdinta: "Nyt mä kyllä alan ottaa noita sen pyykkejä tuolta koneesta pois, nostan ne tohon kärryyn..hakekoot siitä sitten joku vuosi kun muistuu mieleen! Tai apua! Mitä jos se asukas tulee JUST sillon tosta ovesta sisään hakemaan pyykkejään, kun mä kiskon jotain sen kalsareita ulos täältä luukusta?!??! Aaarghh...äkkiä nyt..toivottavasti ehdin poistua paikalta ennen kuin se tulee!!" On taas elämää suurempaa jännitystä tässäkin illassa...

 

 

Onneksi näin kärjistettyjä tapahtumia tapahtuu kohdallani aika harvoin, mutta edellä mainittujen esimerkkien pohjalta voin tehdä seuraavanlaisen keittiöpsykologin luonneanalyysin: joskus tunnet olevasi aivan mahtavalla tuulella, maailman reippain ja "mikkää ei nolota!"-asenteella liikkeellä, joskus taas et osaa edes kävellä miettimättä miltä se näyttää ja miten se oikeasti tapahtuu = tulos: olet normaali. Epänormaalina voidaan pitää korkeintaan sitä, että kerrot neuroottisesta toiminnastasi täällä...

 

 

"Nobody's perfect

What did you expect

I'm doing my best."

-Madonna-