- Hei Outi, oletko tiedeuskovainen vai miksi kutsut itseäsi agnostikoksi?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
- (Vai onkohan uskonnosta ja maailmankatsomuksesta puhuminen näin ”julkisesti” riskialtista...meneekö liian henkilökohtaiseksi?)
- Mtäh? Kuka puhuu?
- Lomalta palanneet aivosi, ja haluaisimme virittää keskustelun kanssasi juuri lukemasi kirjan pohjalta...kai muistat sen kirjan jonka sait joululahjaksi?
- Ihanaa, aivoni ovat palanneet! Joo joo...tietenkin muistan, kirjahan oli vallan mainio! (Nyt sen verran mainosta kehiin, että kyseessä on Esko Valtaojan ”Ihmeitä. Kävelyretkiä kaikkeuteen” (Ursa 2007))
- Ja kyllä uskallan puhua kannastani, olenhan ”julkisesti” ilmaissut kantani esimerkiksi Facebookissa, tuossa narsismin kultaisessa kirjassa...
- Mmmm..ja kysymykseesi agnostismista ja tiedeuskovaisuudesta vastaan ”kyllä” mikäli tiedeuskovaisuudella tarkoitetaan sitä, että luottaa vain havaintoihin ja tietoon, havaintoihin joita voidaan tutkia ja tarkastella. Agnostisminhan mukaan mistään yliluonnollisesta (yleensä tämä oppi tarkoittaa tässä kohtaa Jumalaa/jumalia) ei voida saada absoluuttista tietoa, varmuutta. Ateismista se eroaa siinä, että ateistit eivät usko lähtökohtaisestikaan Jumalaan. Ateismi siis suoraan kieltää Jumalan olemassaolon, kun taas agnostikot eivät usko mihinkään mistä emme voi saada tietoa. Voisin ainakin itseni kohdalla sanoa agnostisismin olevan tietoon tukeutuvaa, ja se sisällyttää epäilyksen alle MUUTKIN yliluonnolliset kohteet kuin vain Jumalan ja kysymyksen Jumalan olemassaolosta.
- Ahaaa...tarkoittaako tämä yksinkertaistettuna sitä, että jos olisit elänyt muutama vuosisata sitten, et olisi tuolloin uskonut esimerkiksi että ilma, jota hengitämme, koostuu pienistä osasista, molekyyleistä? Siis kun tuolloin asiasta ei ollut tietoa, olisit suhtautunut epäillen moiseen väitteeseen.
- Kyllä vain. En olisi teilannut teoriaa suoralta kädeltä (”Mahdotonta! Polttakaa roviolla jokainen, joka väittää ilman koostuvan OSASISTA, AINEESTA!”) vaan olisin vaatinut todisteita, tietoa, näyttöä, ennen kuin olisin uskonut väitteeseen.
- Seelvä. Mutta nyt kirjan pariin. Sinua vaivasi Valtaojan asenne jossakin kohtaa kirjaa?
- Niin... Tämä nyt ei ole mikään hirvittävän suuri asia (koko kirjan sisältöön nähden), mutta jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni. Valtaoja on siis itsekin agnostikko ja on monesti tehnyt selväksi, että uskoo vain ja ainoastaan tieteeseen ja teknologian saavutuksiin. Eikä siinä mitään, pitkälti minäkin olen samoilla linjoilla, mutta Valtaoja puhuu myös esimerkiksi keskiajasta vain ja ainoastaan ”pimeänä”, taantumuksellisuuden aikana sekä kehityksen jarruna. Minä itse en näe keskiaikaa (enää) läheskään yhtä mustana kuin Valtaoja. Totta on, että kirkon valta aiheutti tuolloin sen, että paljon muuta ei sen ajan ”tieteeseen” ja maailmankuvaan mahtunut kuin jumalajumalajumala, mutta Valtaoja teilaa mielestäni liiankin tylysti koko aikakauden, ja pitkälti vain sen vuoksi että se ei vienyt teknillis-tieteellistä kehitystä (uskonnon ja kirkon vallan vuoksi) eteenpäin.
- Eli olisimmeko jo pitemmällä teknillis-tieteellisissä saavutuksissamme, jos keskiajalla ei olisi ollut kirkkoa kehityksen jarruna? Tätäkö tarkoitat? Jollei taantumista olisi tapahtunut, tekisimmekö nyt matkoja Marsiin ja olisiko energialähteenämme fuusioreaktio?
- Niin. Tosin minä en halua asettaa aivan niin jyrkkää vastakkainasettelua kuin mitä Valtaoja laittaa uskonnon ja tieteen välille. Äääh...siis tietenkin tiedettä ja uskontoa ei pidä sekoittaa, mutta tarkoitan myös, että kehitystä tapahtuu mielestäni melkein väistämättä, mutta nopeus vain vaihtelee. Vaikka uskontoa ei olisi ollut keskiajalla mitenkään kuvassa mukana, ei silti ole itsestään selvää, että tiede olisi saanut kehittyä ja kukoistaa vapaasti tuolloin. Ja kun lisäksi mikään ei (yleensä) muutu tietenkään yhdessä yössä, vaan pitkien aikojen kuluessa. Mutta en silti syytä yhtä kiivaasti kuin Valtaoja kaikesta pahasta uskontoa. En ajattele kaikkia niitä menetettyjä mahdollisuuksia, joita olisi voinut olla, jos vain ei uskontoa olisi ollut sotkemassa asioita. En ole KATKERA siitä että kristinusko oli keskiajalla kaikkeen puuttuva mahti. Enkä siis näe uskontoa niin suurena saatanana (anteeksi uskonnollinen ilmaus) kuin Valtaoja. Enkä pidä automaattisesti selvyytenä sitä, että jos kirkkoa ei keskiajalla olisi ollut, olisi tiede tuolloin kukoistanut ja ihminen olisi lentänyt kuuhun jo 1700-luvulla.
- Hyvä on. Uskot tieteeseen, mutta et arvostele etkä tuomitse uskontoakaan. Jos joku haluaa uskoa (pikemminkin kuin tietää) sinä sallit sen? Mutta eikö siitä seuraa väistämättä tietämättömyys? Jollei halua tietää (vaan vain uskoa) siitä seuraa tietämättömyyttä? Ja eikö se ole mielestäsi kuitenkin tuhoisaa? Tietämättömiä voidaan huijata, pettää ja alistaa?
- Niinpä. Argh, tästähän tulee oikein filosofinen keskustelu. Mutta jos pidetään ideaalina sitä että jokaisella on VAPAUS valita mihin uskoo, niin eikö silloin pidä hyväksyä myös ne jotka haluavat valita tietämättömyyden? Eli idea vapaudesta voittaa kaiken? Voiko toisia pakottaa tietämään? Silloinhan heiltä viedään VAPAUS valita uskon ja tiedon välillä? Eihän ihmisiltä kuitenkaan voida rajoittaa vapautta ja oikeutta päättää uskostaan. Tyyliin: ”Tästä lähin ette saa uskoa muuhun kuin tieteeseen ja kehitykseen”?
- Totta. Mutta voitaisiinko siihen luottaa, että enemmistönä pysyvät aina tiedon valinneet? No, toisaalta se taitaa olla ainoa vaihtoehto, sillä emme voi alkaa tekemään ”tieteen ristiretkiä” ja käännyttämään väkisin ”pakanoiksi” katsomiamme ihmisiä...se ei sovi ajatukseen vapaudesta. Ja kun siitä nyt kuitenkin täytyy pitää niin kovasti kiinni.
- Vapaus on siis vaikea asia: on uskonnonvapaus, sananvapaus yms. Ne ovat OIKEUKSIA. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus tehdä omia päätöksiä, ja ne turvataan erilaisilla yleisillä oikeuksilla. Mutta se nyt vain on tosiasia, että tietämättömyydestä on ollut lähestulkoon poikkeuksetta vain haittaa ja vahinkoa. Tietämättömyys on, no, jarruttanut kehitystä ja OIKEASTI aiheuttanut paljon enemmän tuskaa, kärsimystä ja kyyneleitä kuin tieto ja tietämys.
- Tietämättömyys on tuhoisaa siis silloin, jos oletamme että kehitys (johon tiedolla päästään) on aina ja automaattisesti positiivista?
- No onhan (tieteellisillä) saavutuksilla rakennettu myös paljon pahaa. Tiedettä voidaan käyttää myös tuhoisiin tarkoituksiin...Hah, sehän olisikin ideaalitilanne, että tiedettä käytettäisiin oikeasti vain hyvään tarkoitukseen.
- Huomasitko muuten, että tämä keskustelu lähti aika lailla eri raiteille, mihin oli ensiksi tarkoitus? Huh, vei mukanaan suorastaan. Aivoinamme suunnittelimme ensin, että olisi keskusteltu lähinnä kirjan eri aiheista, eikä vain sinun näkemyksistäsi tieteestä ja uskosta...
- Ohoh, joo...mutta toisaalta, mitä sitten? Minulla on oikeus eksyä keskustelun sivuteille ja palata mutkan kautta takaisin päätielle, jos huvittaa... kyseessähän on minun blogini. Hah, ehkä seuraavaksi pääsemme jo keskustelemaan varsinaisista kirjan aiheista!
