Istuin pari viikkoa sitten perjantaina yliopiston suurimmassa luentosalissa tiedekunnan tentissä. Olin kuunnellut tenttiin tullessani mp3-soittimestani musiikkia ja päähäni oli jäänyt -iik- Take Thatin "comeback"-biisi "Patience". Hehe, naurakaa vaan, mutta minä tykkään tuosta ulvonta-biisistä. Ja hei: kuka muka pystyy vastustamaan, kun poijjaat vetää tunteella kallionkielekkeellä?!?!? En minä ainakaan...Noh, rallin soitua päässäni about toista tuntia, iski vastustamaton houkutus kajauttaa ilmoille niin kovaa kuin ääntä vain palkeista lähtee: "COOS AAAIIIIIII... AI NIID TAAAAIIIMM... <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />MAI HAART IS NAMB , HAS NOU FIILINGS...." Tentissä, jossa oli ainakin toistasataa ihmistä, olisi ollut aivan mahtavaa repäistä ja vetäistä tuollainen kiekaisu aivan yhtäkkiä, ja sen jälkeen jatkaa heti tentin kirjoitusta kuin ei mitään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Samanlaisia (sairaita) päähänpistoja ja mielihaluja tulee aina silloin tällöin. Olisi mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktioita yleisestä hämmennyksestä ("mi-mitä tapahtui?") epäuskoisuuteen ("näinks/kuulinks mä oikein...?"). Kaverini kanssa mietimme joskus vuonna miekka ja kirves erään kurssin seminaarityön esitystä valmistellessamme, kuinka voisi "herätellä" tylsistyneitä kuuntelijoita pudottelemalla aivan ihmeellisiä välihuomautuksia/lauseita omaan puheeseensa. "Koska järvien kunnostushalukkuutta tutkittaessa/mullonmenkatmyöhässä/ on otettava huomioon asukkaiden oma halu tehdä asian eteen jotain/aionvetästätänäänkännit/ on kysely tehtävä....plaa plaa plaa..."  Kyseistä menetelmää voisin koettaa vaikkapa graduseminaarissani...kunhan sen aika joskus jonakin vuonna koittaa.

Koska normaalit yhteiskunnan (kirjoittamattomat) säännöt määrittelevät, mikä on normaalia käytöstä ja mikä ei, on vaikeaa koettaa testailla rajoja ilman että piipaa-auto tulee ja vie. Vapautunutta käytöstä ja "friikahtanutta" toimintaa pääsen lähimmäksi ehkä baari-iltojen tanssilattialla. Voi, mikään ei ole hauskempaa kuin "näyttää vähän mallia" niille lukuisille "mä en oikeestaan voi ees liikkua, ettei mulle tuu hiki"-tyyppisille neitokaisille ja nuorille miehille, jotka tulevat tanssilattialle lähinnä seisomaan. Vaikka muuten olenkin laiska kuin etana, on hyvän biisin ja tanssilattian yhdistelmä kerrassaan vastustamaton. Eikä tanssimiseni läheskään tarkoita että tanssisin aina "normaalisti" kuten ehkä joidenkin (=kaikkien) mielestä kuuluu, vaan kaverini kanssa vedämme yleensä reippaasti överiksi. Sitten voidaankin taas miettiä että "miksei meille tuu koskaan kukaan juttelee baarissa". Jos ihme kuitenkin tapahtuu ja joku uskaltaa tulla, on lähes varmaa että poikien huumorintaju on kerrassaan loistava ja asenne muutenkin kohdallaan. Turhaa jäykistelyä ei jaksa kukaan.