"Vaatteet ovat alennusmyynnissä ja maksavat yhteensä 204,50 euroa. Maria muistelee tilinsä saldoa. "Maksoinko minä ne lehdet kortilla?" Pari euroa puuttuu. Suvi tarjoutuu lainamaan, mutta Marialla on jo suunnitelma. Hän antaa myyjälle toisen vaatteista: "Kun saan huomenna lapsilisät, niin voinko tulla ostamaan tämän sitten?". "Totta kai, panen sen sivuun", myyjä vastaa."

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Edellinen oli lainaus Helsingin Sanomien syyskuun kuukausiliitteen jutusta "Muotitytöt". Artikkeli kertoo, kuinka reilusti alle parikymppiset tytöt pitävät muotiblogeja: kuvaavat sinne omia vaatteitaan ja miten (ja millä rahalla) he näitä vaatteitaan ostavat. Ja herranjestas että he ostavatkin! 13–14-vuotiaat työt ostavat Lancomen meikkejä, Tigin hiustenhoitotuotteita ja viidelläkympillä muotilehtiä. Millä rahalla? No, kuten jutussa tulee ilmi, lapsilisillään ja vanhempien avustuksilla. Totta on, että tuossa iässä ei ole omia kuluja, kun asutaan kotona eikä mistään tarvitse oikeastaan itse maksaa. Mutta silti. Nyt ei täti ymmärrä: onko lapsuus todella nykyään noin lyhyt ja onko sen(kin) pääasiallinen sisältö kuluttaminen? Vaikka allekirjoittanut itse juuri edellisessä blogissa (1h+kk) meuhkasi "kuinka ihanaa on ostaa lehtiä kunnon ruuan sijaan", en sentään harrastanut ko. toimintaa muksuna. Lisäksi kyllä tajuan koska minulla on varaa ostaa mitäkin, eikä minun ostokseni ole samaa hintaluokkaa kuin "muotitytöillä" näkyy olevan. Ja tässä tapauksessa tytöt eivät voi perustella kalliiden merkkivaatteiden ostamista edes sillä, että laadukas kestää kauemmin. Mutta nämä (vielä kasvuiässä!)olevat tytöt haluavat olla muodikkaita sekä trendikkäitä, eikä sellainen ilmeisesti onnistu jos vaatteet ovat viime sesonkia.

Asia, joka minua mietityttää ehkä eniten, on arvojen muuttuminen. Nyt on pakko vähän narista: Silloin kun MINÄ olin lapsi, en miettinyt koska saan rahaa uusiin trendikenkiin, vaan minä juoksentelin metsässä ja rakentelin majoja, leikin barbeilla, minulla ja kaverillani oli mielikuvituskoirat ja lempipuuhaani oli akkareiden lukeminen. En edes tajunnut että minun pitäisi olla shoppaamassa ja kyselemässä muiden mielipiteitä juuri ostamistani vaatteista.

Kai se sitten on niin, että maailma muuttuu. Mutta vaikka se muuttuukin, miksi sen pitää aina samalla viedä jotain tärkeää, tarpeellista ja oleellista mennessään? Monet stylistit ja muotiasiantuntijat ovat lehtien palstoilla kertoneet olevansa mielissään "kun nykyään nuoretkin panostavat pukeutumiseen ja seuraavat muotia". Eikö näille muotialan ihmisille juolahda mieleen, että se on jostain tärkeästä myös pois; se antaa kuvan maailmasta jossa tyytyväisyys ja onni merkitsevät jotain mitä saat, kun isket tarpeeksi pätäkkää pöytään. Ja tähän joudutaan yhä nuorempana. Jollet ole 13-vuotiaana ajan hermoilla, tyylikäs ja cool, olet jotenkin puutteellinen. On aika vaikeaa kuvitella näiden trendi-kuluttaja-lasten saavan kovin tervettä pohjaa arvomaailmalleen, jos se pohjautuu lapsesta asti rahaan ja "mitä kaikkee siistii sil saa"- ajatelmaan.

Miksi rahaa ei sitten saisi käyttää, kun sitä taloudellisesti hyvinvoivalla Suomella ja suomalaisilla näyttää olevan? Sen sijaan, että se nico-petteri saa vuosittaisen uuden kännykkänsä tai janniina-marica kuukausittaisen laukkunsa, niitä vanhempien rahoja voisi käyttää vähän muuhunkin kuin kuluttamiseen. Vaikka ympäristönsuojeluun, ihmisoikeuksiin, perheväkivallan vastaiseen työhön…you name it! Mutta nehän ovat niin kaukana olevia asioita…se Pradan neule ja uusi taulutelkkari ovat paljon lähempänä.