Turussa käväistessäni satuin lukaisemaan jutun joka valotti valtiotieteiden tohtori, professori Kalle Haatasen näkemyksiä maailmanmenosta. Haastattelussa käy selväksi että Haatasen näkemykset ovat pitkälti samoilla linjoilla kuin minun omat "suuret aatteeni". Loistava ilmaisu "olen laiskojen puolella puuhamiehiä- ja naisia vastaan" osui ja upposi! Mahtavaa! Ihminen, joka julkisesti kehtaa ja uskaltaa sanoa olevansa vallitsevia käsityksiä vastaan! Näiden käsitysten  mukaan jatkuvasti pitäisi olla menossa tai tulossa, suorittaa, kokea "valtavia extreme-elämyksiä", harrastaa ja osallistua kaikkeen mahdolliseen. Minunkin ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan paikoillaan kauaa, jatkuvasti pitäisi olla jotain aktiviteettia. Voi ahdistus! Avoimesti laiska on ihana olla. Minusta on ihan parhautta vain olla ilman tarkkoja suunnitelmia, aikatauluja ja jatkuvaa tulemista ja lähtemistä. Mutta huom! ajamani laiskuuden ylistys ei tarkoita samaa kuin lusmuilu tai saamattomuus. Ehei, ihana joutilaisuus on taito siinä missä itsensä kiireiseksi buukkaaminenkin. Haatanen on lisäksi tutkinut arkea, laiskuutta ja yhteiskuntaa. Mies siis tekee työkseen ajattelutyötä, jolle moni varmasti nauraa: "kaikenlaista taivaanrannanmaalausta sitä ihminen voi työkseen tehdä...". Väärin! Haatasen tekemä työ on tärkeää muun muassa sen vuoksi, että me itse ymmärtäsimme millaiset arvot meitä ajavat, minkälaiseksi me itse arvotamme elämämme ja millä täytämme sen (arjen) kunnes kuolemme. Lehtijutussa Haatanen vielä sanoo joutilaisuuden (tylsyyden?) ja television tuijotamisen olevan halpa hinta rauhan ajasta. Siis että jos verkkaisuuden ja passiivisuuden vaihtoehtona olisi esimerkiksi sotatilaan joutuminen, valitsee moni extreme-puuhailija-suorittaja-ihminenkin mieluummin passiivisuuden (ja vaikka sen television) kuin sodan. Ai että! Jos kaikki osaisivat ottaa rennosti, olisikohan maailmassa sotia ollenkaan...kyllä varmaan, mutta olisi edes joskus hieman helpompaa.

Haatanen on lisäksi toimittanut suomeksi kirjan "Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?" (Atena kustannus, 2006). Kirjakaupassa kirjaa selaillessani se siirtyi samantien hankintalistani kärkipäähän. Kirjassa ruoditaan nykyajan ilmiöitä: mediaa, "seksikkyyttä", arkea, kulutusta, tavoitteita ja arvoja. Tämä "modernin elämän sanakirja" sai ilmestyessään suuren suosion Britanniassa, mutta Suomessa kirja on saanut mielestäni surkean vähän mainosta ja palstatilaa (tosin sehän olisikin ollut kirjan arvoja vastaan!). Suosittelen kaikille joita vähänkään edes joskus ottaa päähän maailmamme meno.

Samalla kun olen muuten kirjoittanut tätä (laadukasta) blogia, olen tiskannut, pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa, maksanut laskut, puhunut puhelimessa ja pakannut mielessäni kamat huomista Ruisrock-matkalle lähtöä varten. Olen siis ollut puuhakas kuin pieni päästäinen. Huh, no aion kyllä ottaa niin rennosti seuraavat pari päivää että tämä suorituspiikki kyllä tasoittuu.