Sunnuntait ovat perinteisesti olleet viikon ehkä ikävämpiä päiviä. Peruskoulu- ja lukioikäisenä sunnuntait olivat ikävää maanantain odottamista: pitäs tehä läksyjä, ja huomenna pitää taas nousta herätyskellon ääneen ja telkkaristakaan ei tuu mitään hyvää ja mikään paikkakaan ei oo auki ja blaa blaa blaa...Nykyään elämässäni vellova opiskelijan akateeminen vapaus on tuonut mukanaan sen, ettei välttämättä kiinnitä viikonpäiviin mitään huomiota. Etenkään tänä keväänä, jolloin varsinaisia kursseja on vähän. Kirjatenttejä sen sijaan sitäkin enemmän. Itse pitäisi aikatauluttaa oma lukeminen ja opiskelu, ja sen nyt arvaa miten vaikeeta se (vieläkin, neljäntenä opiskeluvuonna) on.

Nuorempana sunnuntait olivat päiviä, jolloin kävin vanhempien kanssa taidenäyttelyissä ja/tai museossa. Siis silloin kun asuin vielä kotona Turussa. Täällä Oulussa olen käynyt kerran kaupungin taidemuseossa (sekin silloin kun äiti oli täällä käymässä...kaksi vuotta sitten) ja kerran tiedekeskus Tietomaassa. Wow. Ja silti aina hoen kuinka "kulttuuri ja taide on mun sydäntä lähellä". No eipä siltä ainakaan VAIKUTA kulttuuriaktiivisuuden perusteella....lisäksi omaatuntoani välillä kolkuttelee se, että taidehistoriasta kiinnostuneena minun PITÄISI käydä museoissa ja näyttelyissä. Olenkohan ainoa taidehistorian sivuainelukija, joka ei käy galleroissa ja Otto K:ssa juomassa punkkua? No, en kyllä muutenkaan pukeudu kikertävän kukertavasti, palloa/ruutua/raitaa samassa asukokonaisuudessa yhdistäen. Ja kampakin menee joka aamu hiusten läpi. Eli enpä taida murehtia mahdollista ei-kulttyyri-maista henkisyyttäni.  Tai no, voihan sitä yöelämääkin pitää tietynlaisena kulttuurina. Ja Idolsin seuraamista. Ja "Huippumalli haussa"-ohjelmaa. Siis mihin mä oon liukumassa? Ensi viikolla ei oo mitään kursseja, voisin mennä jo huomenna käymään museossa. Eiku ainiin, eihän ne oo maanantaisin auki. No, onneks on telkkari. Ja tällaset blogit.

Jälkihuomautuksena todettakoon, että viime perjantaina ("kuolema tulee just nyt"-tyylisessä tentissä) sain kirjoitettua kaksi ja puoli konseptia. Olin itse juuri sellainen tyyppi, joita kerroin vihaavani tenteissä. Aivan järkyttävää puutaheinää ja asioiden vierestä lörpöttelyä. Teoriani onkin, että blogin kirjoittaminen kehittää ns. jaskanjauhanta-keskusta aivoissa, hyvä niin..