Miksi aina silloin kun pitäisi tehdä jotain järkevää, sitä välttelee viimeiseen asti? Tosin hyvän ystäväni ilmausta lainaten: "Kyllä tänään pitää lähtee baariin et tulee tehtyy ees jotain järkevää!" No, tänään tuo järkevä tekeminen olisi TENTTIIN LUKUA!!! Huomenna on vaikea tentti, tiedän sen nyt jo, mutta koska aihe ei ole kiinnostava, vitkuttelen lukemiseen ryhtymistä viimeiseen asti. Ja huomenna kaduttaa. "Jos mä oisin ees vilkaissut sitä juttua siinä, niin mä voisin yrittää kirjoittaa edes JOTAIN tästä". Aika tentissä kuluu katsellessa muiden kirjoittamista ja aina kun joku kääntää konseptissaan uuden sivun, suuri vihan-kateuden-katkeruuden tunne hyökyy lävitseni...ja ketä voin syyttää paitsi itseäni. Hohhoijaa...älä Outi kitise vaan tee jotain asian eteen. Mutta kun olen vain ihminen ja ihminen välttelee epämiellyttävää tekemistä. Eiks se oo ihan luonnollista. Evoluution perintöä. Ja mä en edes lue biologiaa.

Kohdallani tammi- ja helmikuu meni enemmän viihteen puolella. Tammikuun alussa takaisin joululomilta (kiitos äiti vaan ihanista jouluruoista), hirvittävää ihmissuhdesäätöä ("mullon nyt varmaan joku kriisi") märinää, kitinää ja "irtiotto arjesta" tammikuun puolivälissä. Irtiotosta kiitos rakkaiden ystävien, joiden kanssa lähdimme vajaaksi viikoksi Dubliniin, tuonne pubien luvattuun kaupunkiin. Sieltä mukaan valokuvia, joita en kaikkia edes haluaisi olevan olemassa, sekä oivallus ettei Guinness ole lempijuomani. Helmikuu meni siinä jossain kavereiden kanssa hengatessa ja pari tenttiä tehdessä. Lisäksi opin että naisen vaisto osuu aina oikeaan. Yksi baaririita  Outin tapaan (se oli sivistynyttä keskustelua!), kyräilyä ja vaivaantunutta oloa vieläkin. Nyt on maaliskuu ja huomaan miten nopeasti aika on taas mennyt. Kevät tulee, oletko Outi valmis? Noenolejaenhaluaedesajatellamitäkaikkeapitästaastehä!!! Tämän kuun irtiotto on matka, ei Irlantiin, vaan Kuopioon. Sinne siis. Ole siskoseni valmis!