Mitä ilman en voisi elää? Noh, itsestäänselvyyksien (vesi yms. tylsät vastaukset) huomiottajättämisen jälkeen nousee yhdeksi tärkeäksi tekijäksi musiikki. Minusta ei olisi Big Brother-talon asukiksi, sillä jo viikon jälkeen olisin vetänyt itseni köyden jatkoksi juuri musiikin puutteen takia. Musiikkiin liittyvät juuri monet parhaimmat, rakkaimmat ja surullisimmatkin hetket. Ja näitä on jäänyt mieleeni useita.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lapsuudesta en osaa yhdistää mitään tiettyä kappaletta ja tapahtumaa yhteen. PAITSI: (Auli ja Mikko, te jaatte kanssani tämän trauman) joka sunnuntai lähdettiin maalle sukuloimaan. Ja aina samoihin aikoihin, kello yhdentoista(?) kieppeillä. Ja ah, mikä koko kansan suosikkiohjelma tulikaan autoradiosta juuri sopivasti tuohon aikoihin. Kyllä: "Kuuntele minua/ kuuntelen sinua/ ääni kun on/ nyt kansanradion" (ja loppuun joku kongin kumautus...) Ja tämän ihanan "kansan syvien rivien purnausohjelman" jälkeen tuli "Sävellahja 22 000" Huhhuh. Mitenköhän monet hyvän syntymäpäivän toivotukset "Aune-mummolle ja Juho-papalle Taivassaloon" (tai kelleikinä mihinikinä) mekin ehdimme noina vuosina kuulla? Liian monta.

 

Naapurintytön (Siljalle terkut!) kanssa mietimme tosissamme 90-luvun alussa onko Michael Jackson mies vai nainen? Tuolloin oli tullut juuri pinnalle ukon hitti "Black or White" ja kyseisessä videossahan Maikkeli on jo valkoinen ja mustalla pitkällä tukalla. Wow, silti piisi oli kovin ikinä. Me tosin lauloimme lahjakkaasti "pläk oor sprait", noh on noita laulujen sanoja myöhemminkin tullut väärin kuultua. Ala-asteen aikoihin oli myös Tenavatähti-kilpailut kovassa huudossa. Muistan erityisesti panhuilu-pojan, joka oli mielestäni siis AI-VAN ihana. Nimi taisi olla Stefan. Stefan, jos luet tätä, voin lähteä yhä kanssasi treffeille...ihan vaan sen takia että olin ihastunut sinuun seitsemänvuotiaana.

 

Ala-asteen lopulla tuli -iik-  Spice Girlsit. Eka bändi, joita saatoin sanoa "fanittavani". Teimme jopa kavereiden kanssa (kaikki tietysti spaissari-faneja) Spice Girls- esityksen liittyen johonkin äidinkielen tuntien videoprojektiin(???) (Don't ask!!!). Ja väärin, en ollut Posh Spice vaan Sporty Spice. Aijai, kylläpä sitä nuorena kehtasi. Vanhemmille en tosin kehdannut muistaakseni mainita että hypin äidinkielen tunnit jumppasalin lavalla verskat päällä ja hoilotin "If juu wannabee mai loveer..."

 

Yläaste oli ja meni, ilman suuria tunteita ja musiikkikausia (mikä murrosikä?) Yläasteikäisenähän moni hurahtaa täysillä johonkin bändiin. Minäkin muistan kuinka monesta ala-asteen lettipäätytöstä tuli raju "apis-tyttö" ja Tuukka oli "niinku i-ha-na!" Minä seurasin jotenkin hämmentyneenä ja huvittuneena vierestä, en tiennyt kuinka olisi pitänyt olla. Ja päätin olla fanittamatta mitään erityisesti. Lukion toisella luokalla löysin Radioheadin. Ja sitä kuunnellessa vierähti paljon aikaa. Monet olivat ne illat, kun nukahdin kuulokkeista kuuluviin OK Computerin sointuihin. Vaikka albumi olikin tuolloin jo muutaman vuoden vanha, se oli minulle NIIN tajunnanräjäyttävä albumi, ja ymmärsin täysin kaikki kehut joita siitä oli ikinä kirjoitettu. Kirjoitusten jälkeen keväällä 2003 (kun olisi ollut vielä aikaa lukea pääsykokeisiin) minä istuin yökaudet nojatuolissa, kuuntelin radiomafiaa (sieltä tuli hyvä yöshow!) tai kuuntelin Radioheadia. Mitään maantiedettä enää jaksanut lukea. Ja hyvin silti meni...

 

Täällä Oulussa asuessa ja opiskellessani olen löytänyt mahtavia biisejä, vielä mahtavampia ystäviä ja loistavia (ja kurjiakin) hetkiä. Yksi ehdottomasti hauskimmista hetkistä musiikkiin liittyen on toisen opiskeluvuoden talvelta ja (yllätys!) baarista. Baari taisi vielä olla Amarillo. Minähän olen kavereideni kanssa AINA vonkumassa toivebiisejä deejiiltä, ja näin oli tälläkin kertaa. Olin kuullut kaverini kanssa "siis tosi hyvän hoppibiisin" mutta sanat olivat hieman hakusessa. Noh, kuningasideana oltiin saatu selville että "ihan selvästi se  laulaa siinä että "Her body and her perfect tits". Noh, kirjoitettiin kyseinen lause lapulle ja mentiin dj:n luo. "Siinä lauletaan siis niinku noin, tiiätsä sen biisin?" Dj vieläpä vastasi että "Juu kyllä mä sen tiiän, mut se on niin uus ettei mulla oo sitä vielä". No, myöhemmin saimme selville että biisi oli J-Kwonin "Tipsy", eikä jätkä TODELLAKAAN laula siinä noilla sanoilla. Oikeat sanat menevät siis "Everybody in the club gettin tipsy..." Hyvä tytöt!

 

Koska hetkiä on miljoona ja muistoja myös, en pysty edes kirjoittamaan niitä kaikkia tähän pieneen blogiini. Enkä haluakaan. Onnellisuus, iloisuus, toiveikkuus, ihastuminen, epätoivo, viha, kaipaus, raivo, suru, pienet ja suuret hetket täällä Oulussa, Turussa, Helsingissä. Kaikkiin näihin löydän muistoistani monta, monta kappaletta. Enkä usko että ne koskaan häipyvät mihinkään.

 

Tämä (laadukas!) blogi syntyi näiden biisien soidessa:

Timbaland feat. One Republic: Apologize

Lucy Pearl: Don't mess with my man

The Hives: Two timing touch and broken bones, Walk idiot walk

Viikate: Ah ahtaita aikoja

J-Kwon: Tipsy